Mitä tarkoittaa sijoituskoira ja miksi sellaisia on?
Suunnittelen kaikki pentueet niin, että saisin niistä jatkoa omaan kasvatustyöhön. Näin ollen minulle ei tule sellaista pentuetta jossa kaikki pennut olisi automaattisesti myytävänä vaan sijoitan jokaisesta pentueesta vähintään yhden nartun. Myös tuontikoirat on hankittu kasvatustyön jatkumista silmällä pitäen.
Minulle on tärkeää, että kaikki koirani saavat elää kotona normaalin arjen keskellä. Haluan että jokaiselle koiralle riittää myös yksilöllistä aikaa erilaisten harrastusten parissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koiramäärän kohtuullisena pitämiseksi en voi pitää itselläni kaikkia jalostukseen suunnittelemiani koiria. Harvempi kasvattaja pystyy pitämään itsellään suurta koiramäärä joten siksi koirien sijoittaminen on aivan yleinenkin käytäntö. Sijoituskoira asuu koko ajan sijoituskodissa eli sinun luona eikä arjessa huomaa, että koira olisi sijoituskoira. Koira (narttu) on minun luona vain pentujen ajan. Sijoituskodissa asuva uros voi olla astutusreissulla muutamia päiviä, mutta ei aina sitäkään, jos astumiskertoja halutaan vain yksi. Sijoituskodin ei tarvitse huolehtia koiran kuljettamisesta minnekään vaan koiran sijoittaja hoitaa nämä asiat.
Toivon kaikille kasvateilleni ja tuontikoirilleni hyvää elämää pysyvässä perheessä joten mielummin sijoitan jalostukseen suunnittelemani koirat omiin koteihinsa, kuin keräilisin niitä itselleni myydäkseni ne eteenpäin jalostuskäytön jälkeen. Jalostuskäyttö tarkoittaa sitä, että koiralla teetetään pennut.
Toivon kaikille kasvateilleni ja tuontikoirilleni hyvää elämää pysyvässä perheessä joten mielummin sijoitan jalostukseen suunnittelemani koirat omiin koteihinsa, kuin keräilisin niitä itselleni myydäkseni ne eteenpäin jalostuskäytön jälkeen. Jalostuskäyttö tarkoittaa sitä, että koiralla teetetään pennut.
Sijoituskoira on useimmiten kasvattini jonka sijoitan luovutusikäisenä. Sijoituskoira voi olla myös aikuinen koira tai ulkomailta tuomani koira jolloin ainakin Venäjältä tuotu pentu on vähintään 4kk ikäinen tuontisäädöksistä johtuen. Omista kasvateista sijoitan pääasiassa vain narttuja, muut sijoituskoirat voivat olla kumpaa sukupuolta tahansa.
Koiran sijoittaminen ei tarkoita sitä, että tulisin käyttämään kaikkia sijoittamiani koiria jalostukseen. Sijoittamalla pyrin varmistamaan, että voin halutessani käyttää tuontien lisäksi jokaisesta pentueestani sitä parhaaksi katsomaani narttua jalostukseen. Pennusta on vaikea sanoa mitään varmaa, joten pystyn päättämään mahdollisesta jalostuskäytöstä vasta sitten, kun koira on kasvanut. Jalostuskäyttö riippuu eniten koiran kokonaisuudesta (luonne, terveys ja ulkonäkö), mutta myös siitä löydänkö sille sopivan "kumppanin". Mitä tahansa koiraa ei tietenkään ole järjellistä käyttää kumppanina vaan yhdistelmä (eli pentueen emä ja isä) on aina harkittu.
Sijoituskoira on käytännössä meidän "yhteinen" koira siihen asti kunnes sitä on käytetty jalostukseen sopimuksen mukaisesti, ikäraja täyttyy tai päätän etten käytä koiraa jalostukseen ollenkaan jolloin sopimus raukeaa ja omistajuus siirtyy sijoituskodille. Myös sijoituskodilla on oikeus purkaa sopimus jos koirasta halutaan luopua. Tällöin koira palautuu minulle, mutta siinä tapauksessa vakuusmaksua ei tarvitse palauttaa sijoituskodille.
Vakuusmaksu on summa, jonka sijoituskoti maksaa koirasta. Vakuusmaksu on puolet koiran arvosta ja se palautetaan sijoituskodille aina kokonaan, jos koiraa käytetään jalostukseen sopimuksen mukaisesti. Näin ollen sijoituskoira tulee olemaan ilmainen sijoituskodille. Sijoitan nartut 1-2 onnistuneesta pentueesta, urokset 3-4 onnistuneesta pentueesta. Pentujen lukumäärää ei saa määrätä eli sellaista sopimusta ei voi tehdä jossa sijoitussopimus olisi esim. voimassa niin kauan kunnes koira saisi yhteensä vaikkapa kymmenen pentua. Niin sanotusta lisäpentueesta (1kpl) voi sopia lisäehdoissa perustellusti, jos esim. pentuekoot ovat pieniä, kuten schipperkeillä on (pentuja syntyy keskimäärin 3-4kpl). Itsellä tuo yksi lisäpentue koskee lähinnä tuontikoiria eli tuontinartut sijoitan yleensä kahdesta pentueesta ja tuontiurokset neljästä. Ikärajaan vaikuttaa se onko koira tuonti vai oma kasvatti ja se onko koira pentu vai aikuinen sijoitettaessa.
Sijoitan koirat mieluiten sellaisiin koteihin joissa on aikaisempaa kokemusta koirista ja joissa ollaan kiinnostuneita näyttelyistä. Näyttelykiinnostus ei ole pakollista, mutta olisi mukavaa jos sijoituskoti kävisi koiran kanssa edes parissa näyttelyssä niin koiran ulkomuodosta saisi myös tuomareiden mielipiteitä. Voin viedä koiraa myös itse näyttelyihin, jos sijoituskoti ei halua mennä. Siinä tapauksessa olisi hyvä, jos koiralle olisi opetettu perustapoja eli se osaisi kulkea remmissä myös vetämättä ja olisi tottunut muihin koiriin niin ettei aivan kaikille haukkuisi. En pidätä itselläni oikeutta viedä koiraa näyttelyihin, kokeisiin tai kilpailuihin vaan sijoituskoti saa harrastaa koiran kanssa halutessaan niin paljon kuin haluaa. Mitään harrastuspakkoa ei kuitenkaan ole. Tärkeintä on, että koira hoidetaan mahdollisimman hyvin, ja että se tuntuisi omalta koiralta heti alusta lähtien.
Miksi sijoituskoirista tulee usein negatiivinen mielikuva?
"Kaikkein ikävimpiä ongelmia aiheuttavat ns. sijoituspennut. Kasvattaja antaa jollekin köyhälle koiranystävälle pennun hoidettavaksi. Pentu varttuu "isäntänsä" kotona ja tulee perheenjäseneksi. Kasvattaja kuitenkin riepottaa koiraa näyttelyissä, määrää mitä sille saa syöttää ja teettää sillä pentuja, kunnes koiran terveys pettää. Jos kasvattajan ja "isännän" välille tulee erimielisyyttä, ottaa kasvattajan koiran itselleen tai lopettaa sen." (Lasse Lindblomm ja Seppo Oja, Oman koiran hoito)
Näin kuvataan sijoituskoiraa kirjassa Oman koiran hoito. Ikävä kyllä tällainen ajattelumalli on olemassa ja etenkin ei-koiraihmisten keskuudessa aika yleinen. Julkisuuteen tulee useimmiten vain epäonnistuneita tapauksia, jotka lisäävät entisestään sijoitussopimusten negatiivista mainetta.
Onnistuneen sijoituksen kulmakiviä ovat molemminpuolinen rehellisyys, reiluus, suoraselkäisyys, avoimuus ja kyky kommunikoida rakentavasti myös pulmatilanteissa. Kaikenlainen oman edun tavoittelu ja vilpillisyys johtavat ongelmiin ennen pitkää.
Kuinka sijoituskokemuksesta saadaan onnistunut?
Ennen kuin koko "sijoitusprojektia" alkaa toteuttamaan on molempien osapuolten (koiran kasvattajan/omistajan ja tulevan sijoituskodin) pysähdyttävä miettimään tarkkaan, että mitä pystyy tarjoamaan toiselle osapuolelle ja mitä vastaavasti toivoo ja odottaa itse saavansa toiselta. Sijoitussopimus ohjaa prosessin kulkua, mutta ongelmia on vaarassa syntyä mikäli odottaa vain toiselta osapuolelta sääntöjen noudattamista, mutta itse toimii kuinka huvittaa.
Koiran sijoittajan ei ole hyvä toimia esimerkiksi niin, että sanoo sijoituskodille kaiken sujuvan hyvin, mutta todellisuudessa haukkuukin kotia selän takana. Sekään ei ole suoraselkäisyyttä, jos sijoituskotia mustamaalataan itse keksityillä juoruilla. Tällaista on esimerkiksi se, että muille kerrotaan, että sijoituskoti on aivan kamala ja pilasi koiran, vaikka todellisuudessa koira olisikin esim. sairastunut ja koiran sijoittaja olisi itse halunnut purkaa sijoitussopimuksen. Onneksi tällainen epäreilu käyttäytyminen ei ole yleistä, mutta koiramaailmassa valitettavasti aivan mahdollista. Sitä mikä tällaista käyttäytymistä aiheuttaa on hyvin vaikea ymmärtää.
Sijoituskodin tärkein tehtävä on tietenkin koiran hyvä hoitaminen. Sen ohella sijoituskodin tulisi ilmoittaa nartun kohdalla aina milloin sillä on juoksuaika. Juoksut tulevat yleensä säännöllisessä rytmissä, joten koiran sijoittaja pystyy suunnittelemaan tulevien pentujen ajankohtaa hyvissä ajoin.
Kivoja kuulumisia on aina mukava saada. Itse pidän kuitenkin tärkeänä ja kannustan myös siihen, että kuulisin myös mahdollisista sairauksista ja ongelmista sillä niillä on merkittävä rooli tulevissa pentusuunnitelmissa. Etenkin ongelmista voi olla yllättävän vaikea kertoa koiran sijoittajalle. Sijoituskoti voi tuntea "häpeää" ja ajatella, että he eivät ole esim. osanneet kouluttaa koiraa tarpeeksi hyvin. Myös koiran sijoittajan puolelta tulevia syytöksiä voidaan pelätä.
Koira on isältä ja emältä perittyjen geenien summa. Koiran ympäristö, kokemukset ja koti vaikuttavat siihen millainen koirasta lopulta kasvaa. Kaiken kivijalkana on kuitenkin nämä geenit, joita ei voi "lisätä tai poistaa" kouluttamalla. Näin ollen sijoituskodin ei tarvitse jännittää, että syyllistäisin heitä mistään ongelmista. Olen kasvattieni sekä nykyisten ja entistenkin sijoituskoirien tukena läpi niiden elämän.
Yhdessä on paljon mukavampi ratkoa pulmia ja jakaa iloisia asioita. Avoin keskustelu ja kannustava asenne ovat keskeisiä asioita. Parhaimmillaan sijoituskodin ja koiran sijoittajan välinen yhteistyö on sellaista jossa molemmilla osapuolilla on hyvä olla ja yhteydenpito toimii. Sijoituskoirasta voi olla mielikuva, että koiran sijoittaja soittelisi jatkuvasti ja määräisi kaikesta. Itse annan sijoituskodeille reilusti myös "omaa tilaa". Sen mahdollistamiseksi valitsen sijoituskodit huolella.
Jo vajaan kymmenen sijoitussopimuksen solmittuani olen henkilökohtaisesti päässyt tutustumaan upeisiin ihmisiin ja perheisiin, saanut uusia ystäviä ja nähnyt, kuinka helppoa yhteistyö on saada toimimaan kun molemmat osapuolet niin haluavat.
Mitä kannattaa ottaa huomioon sopimusta tehdessä?
Sijoitan koirat aina käyttämällä Kennelliiton kirjallista sijoitussopimusta. Koiraa ei kannata ottaa koskaan itselle ellei siitä saa kirjallista sopimusta. Koiran hakuhetkellä innostus on yleensä niin suurta ettei ainakaan ensimmäistä sijoituskoiraa hankkiessa pysty sillä hetkellä välttämättä sisäistämään kaikkia sopimuksessa olevia kohtia, vaikka lomake käytäisiin yhdessä läpi. Yleensä lomake allekirjoitetaan ja luotetaan siihen, että kaikki on kunnossa. Itse lähetän esitäytetyn sijoitussopimuksen (myös lisäehtojen osalta) aina etukäteen sähköpostitse sijoituskotikodille ennen koiran hakemista niin koti saa tutustua sopimukseen kaikessa rauhassa ja kysyä mieleen tulevat asiat. Sopimus käydään vielä yhdessä läpi koiran hakuhetkellä.
Sijoitussopimusta solmiessa kannattaa olla aina erityisen tarkka kuten myös muitakin sopimuksia tehdessä. Kaikkein selkeintä on käyttää Kennelliiton valmista sijoituspohjaa. Sopimus antaa koiran sijoittajalle lopulta aika vähän liikkumavaraa eikä sopimukseen voi kirjoittaa mitä tahansa vaatimuksia sijoituskotia kohtaan. Koiran sijoittaja ei voi teettää sijoittamallaan koiralla pentueita mielin määrin edes uroksen kohdalla eikä vaatia sijoituskotia osallistumaan mihinkään jalostukseen liittyviin kustannuksiin (esim. tiineysultra, jalostukseen liittyvät terveystutkimukset tai astutusmaksu pentueeseen käytetystä uroksesta).
Sijoituskoti vastaa koiran arkipäiväisistä kuluista kuten ruokinnasta, rokotuksista ja tavanomaisista eläinlääkärikuluista (esim. silmätulehdus). Koiran henkivakuutus on pakollinen, mutta toivon, että sijoituskoti ottaisi koiralle myös sairauskuluvakuutuksen sijoitussopimuksen ajaksi. Vakuutan sijoittamani nartut itse pentujen ajaksi ja hoidan sen osalta kaikki maksut.
Sopimuksessa voi sopia myös lisäehdoista, kuten esim. yhdestä lisäpentueesta, jos se on perusteltua esim. sillä, että pentuekoot ovat pieniä. Lisäehtojen "mittapuuna" voidaan pitää sitä, että jokainen lisäehto Kennelliiton sopimuspohjaan on pystyttävä perustelemaan riittävän hyvin. Lisäehdot eivät saa olla kohtuuttomia. On huomattava, että sijoituskoira on koira, jonka omistussuhde vaihtuu tulevaisuudessa sijoituskodille. Tästä syystä liian pitkälle menevää puuttumista koiran tulevaisuuteen ei sallita. Kohtuutonta on esimerkiksi ehto, että koira täytyy steriloida/kastroida pentujen jälkeen tai silloin jos pentuja ei teetetä. Kohtuutonta on myös esimerkiksi ehto, jossa sijoituskodin pitäisi maksaa vakuussumman (puolet koiran myyntihinnasta) lisäksi vielä jotain, jos pentuja ei teetetäkään.
Sopimuksessa sovitaan myös se kumman luona koira synnyttää. Minun sijoittamat koirat synnyttävät lähtökohtaisesti aina minun luona. Silloin koira on luonani noin 8-9 viikkoa. Sijoituskoti on sinäkin aikana tervetullut moikkaamaan emoa ja pentuja.
Ajatus pennuista ja siitä, että koira synnyttäisikin sijoituskodissa voi äkkiseltään tuntua helpolta ja kivalta, mutta todellisuudessa pennutus on työlästä etenkin jos panostaa pentujen varhaiskehitykseen ja totuttaa niitä uusiin asioihin jo synnyinkodissa (esim. autoilu, vapaana oleminen ja osittain myös uudet paikat). Ongelmatilanteissa pentue tai emo saattaa tarvita ympärivuorokautista hoitoa ja silloin jonkun täytyy olla aina kotona. Itse otan töistä aina virkavapaata varmuuden vuoksi noin kolmeksi viikoksi ajoittuen synnytyksen ajankohtaan. Virkavapaan jälkeen teen lyhennettyä työaikaa tai yritän ajoittaa loman siihen ajankohtaan niin pystyn panostamaan pentujen varhaiskehitykseen kunnolla. Näin ollen on selkeintä, että narttu synnyttää luonani niin sijoituskoti ei joudu yllättävien asioiden eteen, jos pentue tai emo tarvitsevatkin äkillisesti esim. ympärivuorokautista hoitoa.
Jos sijoituskodilla on aikaisempaa kokemusta nartun synnytyksestä ja pentueen hoidosta (on esim. kasvattaja itsekin) ja hän haluaa "ehdottomasti", että pennut syntyvät heillä niin asiasta voidaan aina neuvotella.
Kennelliiton sijoitussopimuspohjat
Alla olevista linkeistä aukeaa Kennelliiton sijoitussopimuspohjat. Sopimuksessa käytettävä termi "luovuttaja" tarkoittaa koiran sijoittavaa henkilöä ja "vastaanottaja" sijoituskotia.
Kennelliiton sijoitussopimuspohjat
Alla olevista linkeistä aukeaa Kennelliiton sijoitussopimuspohjat. Sopimuksessa käytettävä termi "luovuttaja" tarkoittaa koiran sijoittavaa henkilöä ja "vastaanottaja" sijoituskotia.